Päiväkirjat 15.2.-23.2.2008
Tarina alkaa Helsingistä 14.2. Niemisen Janne tuli hakemaan miut ja miun uudet kylän isoimmat rummut kyytiin täältä pääkaupungista. Samalla korkattiin myös meidän uusi keikkakoti, joka todettiin jo ensi metreillä ihan loistavaksi. Huomenna olisikin eka virallinen keikka levynjulkaisun jälkeen. Jo ennakkoon hirvitti tuo huomisen keikkapaikan eli Rytmikorjaamon koko. No, näillä mennään. Ajeltiin Joensuuhun illan mittaan, jauhettiin paskaa jne. Perushommaa.
15.2.2008 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
Aamulla kerätään ukot kyytiin Joensuusta. Aurinko paistaa ja ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua. Testailemme bussissa innoissamme meidän uusia sponsoripipoja. Kyllä, www.keikkabussi.fi on lahjoittanut meille 8 kappaletta valkoisia fleecepipoja. Alkaa armoton testailu. Samalla juhlitaan Happoradio-rumpali MarkkuDeFrostin aamuista tekstiviestiä. Aamulla joskus viiden jälkeen se oli laittanut legendaarisen Uuno Turhapuro -pätkän "olitko vielä nukkumassa" tekstiviestillä. Ehkä parasta matskua mitä puhelimeeni on tullut vuosiin. Sehän laitettiin sitten jakoon joka jätkälle ja tästähän tuli jo sitten ihan taidetta. Kaikki laittoivat sen soittoääneksi. Aluksi se oli vielä aika kesyä. Kun puhelin soi, niin jonkun takki alkoi huutaa että "olitko vielä nukkumassa jne". Naurettiin vaan ihan raivona. Mutta sitten kokeiltiin että kaikki laittavat soittoäänen soimaan yhtä aikaa. Kahdeksan puhelinta huutaa sen minkä lähtee, täysillä. Tuli hieno kerrostalon pihaefekti. Puolivälissä matkaa ruokatauolla tehtiin ns. 5.1 kokeilu jossa sijoittelemme puhelimet kotiteatterikaiuttimien tavoin. Sitten yks meni siihen keskelle vuorollaan istumaan ja kuuntelemaan. Sekin toimi hiton hyvin! Muuten matka meni leppoisasti. Ruokakeskustelut olivat taasen vertaansa vailla, mutta senhän jo vissiin kaikki tietääkin.
Illansuussa saavuttiin Seinäjoelle. Viskattiin kamat keikkapaikalle ja painuttiin kirjautumaan hotelliin. Sitten safkaa naamariin ja saunomista. Juten ja Niemisen Jannen huoneessa oli nimittäin tämmöinen kahden mentävä sauna. Tosin Janne ja Jute joutui käymään siellä yksitellen. Arvaattekin varmaan syyn. Saunomisten ja syömisten jälkeen painuttiin takaisin keikkapaikalle. Jute tokaisi matkalla, että "saatana tänne ketään tuu." Myös muulla ryhmällä oli samantyyppiset tuntemukset. Mut eipä se mitään.
Alkunauha alkoi soimaan joskus puolen yön paikkeilla ja sitten se olikin menoa. Yleisö oli innokasta, joskin heitä olisi muutama enemmänkin saliin mahtunut. Jutella oli heti ensimetreistä alkaen jotain säätöä kamojensa kanssa. Siellä vaan lavalla persevako vilahteli savun keskellä tuon tuosta. Mutta kivaa oli uudet biisit tuntuivat kelpaavan yleisölle mainiosti. Soiteltiin kolmen vartin verran ja encoret päälle. Huomattiin tällä keikalla myöskin, että Jos ei ois ketään... -biisi ei yksinkertaisesti toimi livenä. Huomenna Kuopiossa pitää vähän treenailla jotain uutta tilalle.
Keikan jälkeen juoksujalkaa baarin puolelle ja hanat auki. Mutta olipahan hyvä palvelu talon puolesta tuolla Seinäjoella. Kamat liikahti nopeasti ja muutenkin henkilökunta oli mukavaa porukkaa. Kiitosta vaan! Valomerkin jälkeen hipsittiin hotellille ja saunomaan. Nyt sinne kahden mentävään saunaan änkeytyi 5 läskiä samalla kerralla. Luoja, mitkä grillibileet. Liimataisen paikka ei ollut paras mahdollinen; naama suoraan kiukaan päällä. Niemisen Janne heitti löylyä sen minkä kerkesi ja nauroi räkäisesti päälle. Kun Liimatainen yritti saunasta karkuun niin Janne nappas rivelistä kiinni ja heitti takasin lauteille. Ei ole helppoa olla Liimatainen.
16.2.2008 Kuopio, Streetbar 41
Aamu sarastaa. Käydään aamiaisella ja sitten takas aamu-unille. Oltiin sovittu, että lähdetään Etarin ja Liimataisen kanssa aamusta laittelemaan kamoja lähtökuntoon. Etari oli vielä aamullakin ihan sekasin. Aamupleksit silmillä. Ja se toimii! Rytmikorjaamolla jaffat naamaan ja kamat bussiin. Tänään olisi suuntana Kuopio ja uusi mystinen paikka eli Streetbar 41. Ei voi tietää mitä tuleman pitää. Matkalla käytiin ihan törkeän hienolla grillillä jossain keskellä metsää. Oli hieno tunnelma. Taidettiin pelastaa sen grillirouvan kuukauden myynnit. Ja se on ihan oikein se! Stella-yhtyeen basisti Turbo soitteli Etarille ja ilmoitti, että hän on muuten tänään tulossa Kuopioon harjoittelemaan keikkaelämää teidän kanssa. Stellakin aloittaa kohta kiertueen ja Turbo ajatteli treenata vähän ennakkoon.
Kuopioon saavuttiin hyvissä ajoin. Löydettiin myös meidän majoituspaikka eli viihdekartano yllättävän helposti. Tähän on syynä GPS-navigaattori. Parasta tekniikkaa ikinä. Enää ei tarvitse tähdistä suunnistaa. Viihdekartano oli täysin pimeä. Myö siinä vähän ihmeteltiin, että mikäs meininki tää nyt oikein on? Yhtäkkiä siellä lävähti valot päälle ja paikan isäntä tulee ihan umpiplekseissä avaamaan oven ja toivottamaan tervetulleeksi. Tai niin myö ainakin oletettiin, koska mitään selvää hänen jutuistaan ei saanut. Mutta kai se meidät toivotti tervetulleiksi, kun myö sisään päästiin. Ehkä yhdet tämän vuoden hirveimmistä hetkistä oli edessä. Yritä siinä nyt pitää pokeria, kun toinen selittää ihan diiba daabaa ja täysin tosissaan ja aivan umpikännissä. Siinä sitten yrität pitää pokkaa ja kuunnella ja puret huulta siihen malliin, että verivana vaan valuu suupielestä. Jutella ei kestänyt pokka yhtään. Sehän putos ihan saman tien ja räjähti nauramaan. Onneks tää ko. majoittajaherra oli sen verran hyväntahtoinen kaveri, ettei se ollut moksiskaan. Heitettiin kamat huoneeseen ja painuttiin keikkapaikalle.
Äsäkkä roudaus ja sitten treenit. Paikka jossa tuo Streetbar 41 sijaitsee on nimeltänsä Petonen. Reilut 10 kilsaa Kuopion keskustasta. Kunnon lähiömeininki. Pelottavaa. Treenattiin soundcheckissä Viimeinen kyynel ja Hautaruusu. Peten kanssa oltiin yhtä aurinkoa, kun soitto kulki niin pirun hyvin. Nyt toimii! Turbo alkoi olemaan tässä vaiheessa jo varsin hienoissa tunnelmissa. Mitäköhän ilta tuo tullessaan? Soundcheckin jälkeen käytiin nopeasti Alkossa ja painuttiin saunaan. Onneksi tätä majoittajakaveria ei siellä näkynyt. Oli vissiin sammunut tai muuta? Mutta hyvät löylyt hän oli järjestänyt meille, oli oikein leppoisaa.
Takahuoneessa ennen keikkaa oli varsin mystinen meininki. Pete piti strippaus-show'n ja vaati vielä rahaa siitä. Ei kyllä siitä ohjelmasta ois paljon tarvinnut maksaa. Eikä kyllä itse asiassa tarvinnutkaan. Kyllä se taisi jonkun 1,20€ siitä tienata.
Keikka oli hyvä. Nyt alkoi uudet biisitkin jo toimimaan vähän niin kuin pitikin. Ja settilistakin toimi nyt jo paremmin. Soitettiin:
Odotus
Lasimaailma
Pimeyttä kaunein värjäät
Kauas
Viimeinen kyynel
Puu
Tulimeri
Hautaruusu
Kahleet
Mustat sydämet
—
Enc. Aavelaulajatar
Keikka oli tapahtumiltaan varsin perinteinen. Eli niistä ei miulla ole hirveästi kerrottavaa. Läskit lavalla joraili hiki päässä ja yleisö vaikutti keikan jälkeen tyytyväiseltä. Sehän se on pääasia. Keikan jälkeen painuttiin keskustaan ja yökerhoon. Myö jäätiin jotenkin vahingossa Soctorin kanssa muusta ryhmästä jälkeen ja jouduttiin johonkin ihan käsittämättömään diskoon. Oltiin vähän, että mitäs vittua myö täällä tehdään. Ja sehän se vielä puuttui, että kohta nähtiin meidän muutkin ukot siinä samaisessa baarissa. Mitäs vittua työ täällä teette? Hetki siinä ihmeteltiin ja sitten hanat auki. Kohta koko 51koodia-ryhmä olikin yökerhon tanssilattialla. Huh-huh! Pilkku tuli liian nopeasti. Sehän tulee aina. Käytiin naapurissa pizzeriassa, jossa hommat kestikin sitten jostain syystä aikas hiton pitkään. Mie kerkesin syödä jo siinä välissä, kun muut tilaili ja pähkäili. Turbohan se sitten otti ja sammui sinne pizzeriaan. Sitä piti roudailla ympäri kyliä kun etsittiin taksia. Lopulta taksi löytyi ja päästiin majapaikkaan. Mie itse painuin nukkumaan, koska aamulla oli tiedossa aikainen herätys junalle. Mutta tanssit jatkuivat majoituksessa. Aamun pikkutunteina, kun tanssit oli loppu, pöly oli laskeutunut ja ukot jo nukkumassa, Turbo heräsi kammottavaan kusihätään. Päässä pyörii karusellin lailla. Päässä pyörii myöskin kysymys, että "missäköhän se wc oli?" Vastaus siihen löytyi onneksi todella nopeasti. Huh, ei tapahtunut mitään vahinkoa. Etari oli tosin aamulla eri mieltä, kun se sitten lopulta joutui laittamaan ne litimärät kengät jalkaan ja inhottavan märän ja haisevan repun selkään. Hyvä Turbo! Näin toimii tosimies.
20.2.2008. Helsinki, Tavastia
Normi päivä, oikeissa päivätöissä menee tää keskiviikko. Tosin jo edellisenä päivänä on alkanut jännittämään niin pirusti, että ahistaa. Ei oikein edes nukuttua saanut. Onneksi pojat soittivat aamulla yhdentoista maissa, että ovat jo tien päällä ja matka kohti Helsinkiä on alkanut ajallaan. Mutta parin tunnin päästä sitten soi uudestaan puhelin. Siellä oli Pete. Hänellä oli semmonen asia, että ovat tulleet 70km Joensuusta ja yhdet sakot on kuulemma jo hallussa ja äsken oli vielä kaiken lisäksi bussista rengas räjähtänyt. Itku meinaa tulla, samoin ahistuksen maailmanennätys. Miksi nuo kaikki kurat lentää niskaan just tänään, kun on tärkeä keikka? Onneksi Liimatainen on pelimies ja on jo kuulemma auton alla renkaanvaihtopuuhissa. Liimatainen ei niitä sakkoja edes ollut saanut vaan Pete, joka istui kyydissä ilman turvavöitä. Poliisit halusi vähän päteä.
Pete soitteli sitten puolen päivän jälkeen, että matka jatkuu jo. Viideltä heidän on tarkoitus olla Radio SuomiPopilla haastattelussa. Kiire tulee. Kello 16 soi puhelin taas ja Liimatainen ilmoittaa, että ovat juuri Radio SuomiPopin edessä. Se on ajanut kuin Räikkönen tuon loppumatkan. Todellinen ammattilainen.
Klo 18 nähdään tavastialla ja aloitellaan soundcheckiä. Aiheuttaa jonkun verran hilpeyttä tuo Soundi-lehden levyarvostelu. Eli Soundi-lehden arvostelija (jääköön nyt nimet mainitsematta) oli sitten päättänyt, että hän ei todellakaan arvioi Mustat sydämet -nimistä 51koodia-levyä. Hän arvostelee uuden 51koodia-albumin nimeltään Odotus. No mikä ettei, käyhän se niinkin!
Tavastian lava on Suomen paras. Se tulee taas todistettua. Monitorimies hoitaa homman pirun hyvin ja soundit saadaan kohdilleen ilman turhaa säätöä ja sählinkiä. Aikaa jää vielä treenaukseenkin hiukan. Illan keikka on jo klo. 21.45. Tämä hivenen huolettaa, sillä kaikki ovat siinä uskossa että soitto alkaa klo. 22. Näinköhän tulee ketään?
Ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi. Salissa on porukkaa. Pirusti! Jännitys alkaa karata käsistä ja joudun rauhoittamaan itseäni piiskalla. Siis juomalla piiskan. Se helpottaa hieman. Alkunauha alkaa soida ja siitäpä alkaakin sitten semmoinen tulitus, että oksat pois. Soitto kulkee ja setin rakenne on enempi kuin kohdallaan. Anteeks kun mie hehkutan, mutta suokaa miulle se tämän kerran. Hannulla on ääni hivenen paineessa, mutta se ei menoa haittaa. Etari oli tällä kertaa kirjoittanut settilistan puhtaaksi. Hiton kusipää. Ties vielä, että miulla on jännityspaniikki. Onneksi otin vielä yhden varakappaleen rumpulavalle mukaan. Nimittäin miulle oli sinne nätisti jemmattu oranssi käsipyyhe, jossa luki seuraavaa:
PUU, YOU SUFFER BUT WHY?, CRAZY TRAIN, DEAD SKIN MASK, ORION, FOREVER FATHER, BAILANDO, BASKET CASE, LEIJAT, ROOTS BLOODY ROOTS, JUMP ENCORE: GET ON (OR OFF)
Olin hivenen hämilläni. Setti soitettiin ja painuttiin takahuoneeseen. Toivottiin encoreita ja niitähän tuli. Käytiin ensiksi soittamassa
Takahuoneessa oli keikan jälkeen aika kesyt juhlat. Miulla oli seuraavana aamuna töitä. Stam1na-orkesteri oli tullut paikalle juhlimaan top40 listan kärkisijaa (onnittelut siitä heille). Kyseisen orkesterin laulaja yltyi esiintymään hyvinkin vähissä vaatteissa ja hyvissä plekseissä myös. Mutta ymmärtäähän sen. Myös Liimatainen yltyi juhlimaan. Jopa niin pahasti, että putoaa Tavastian lavalta jossain vaiheessa. Siellä oli vaan tennarit vilahtanut ja puhelin pyörinyt salin läpi valot päällä. Loppuillasta Niemisen Janne otti sitten Liimataisen kantoon ja ihan räsynukkena raahas sen hotellille. Hotellilla oli sitten kuulemma ollut kunnon juhlat aamuyöstä kuitenkin. Tällä kertaa kusihommat hoidettiin ystävällisesti hotellin käytävässä. Tämä johtui siitä, että yksipähän vaan bussikuski eli Liimatainen (nimi muutettu), onnistui keskellä yötä lukkiutumaan ulos omasta hotellihuoneestaan.
22.2.2008 Viitasaari, Hotelli Pihkuri
Taasen töissä. Hitto mie olen kova jätkä painamaan töitä. Tänään olisi suuntana Viitasaari, tuo mystinen paikka jossain Jyväskylän pohjoispuolella. Tänään tuleekin hieman tiukka aikataulu. Miun pitäs selvitä kuuden junaan Jyväskylään. Perillä Jyväskylässä se on 21.36 ja sitten siitä 99 kilometriä autolla Viitasaarelle. Keikkahan oli siis 23.30. Ei tuota ongelmaa. (Kiitti Hellu!!)
Viitasaari näyttää kuolleelta. Kohtaan pojat hotellilla ja siellähän on varsin hyväntuulinen sakki vastaanottamassa miuta. Käydään Niemisen Jannen kanssa kattomassa, että rummut on ok. Ihmettelen suuresti, että kuka on osannut läjätä miun rummut näin hyvin ilman apua? Hetken kuluttua selviää että Soctorin avuksi on saapunut Suomen pisin rumpali eli Ensio Kinnunen Samettivallankumous-yhtyeestä. Juhlat voivat siis alkaa. Enska on lupautunut vielä illalla soittamaan tamburiinia Mustat sydämet -biisissä. Illan keikkapaikka on hyvin sympaattinen pieni hotelli, jossa on todella mukavaa henkilökuntaa. Puolen yön maissa alkunauha kajahtaa ilmoille. Lavan edusta näyttää täysin tyhjältä. Ihmiset istuvat toisella puolen baaria. Arvatkaa vaan, että mikä on fiilis? Ekan biisin aikana porukkaa valuu lavan edustalle. Yleisö on hyvin varautunutta ja varovaista. Hannu ei uskaltanut ekan biisin aikana katsoa yleisöön ollenkaan. Jute on myöskin todella "työtunnelmissa". Tuntuu todella väkinäiseltä. Setin neljäs biisi muuttaa kaiken. Eli Kauas kun pamahti ilmoille niin tanssilattia täyttyi. En tiedä mitä muuta kohtaa tapahtui, mutta loppukeikka soiteltiin sitten ihan taas raivopäänä. Yleisö oli kuin eri kaupungista. Todella hyvät tanssit loppujen lopuksi. Miulla oli hivenen teknisiä ongelmia läpi koko keikan. Meni myös noin kahdeksan kappaletta kapuloita täysin säpäleiksi keikan aikana ja se oli jo ihan naurettavaa. Mutta hienointa oli, kun Enska tuli lavalle. Iso mies ja täysin liekeissä jorailee siellä tamburiinin kanssa. Soiteltiin encoret ja sitten olikin taas baari-ilta edessä. Mentiin samassa rakennuksessa sijaitsevaan yökerhoon ihmettelemään meininkejä. Kivaa oli!
23.2.2008 Vaala, Urheilutalo
Aamulla aurinko paistaa. On muuten hienoa herätä järven rannalta hotellista ja lähteä vielä lähemmäksi järvenrantaa aamusaunaan! Ennen saunaa kuunneltiin Juten kanssa uusia Kumikameli-demoja, jotka oli juuri tullut sähköpostilla. Kuulosti timanttiselta. Meille tuleekin tuossa keväällä pari aika tiukkaa keikkaa, kun Kumikameli on koodien kanssa Karjalantalon kellarissa ja On the rocksissa. Katotaan miten meidän käy. Saunomisten jälkeen alettiin pikkuhiljaa roudailemaan kamoja bussiin. Orjatorin Miksa oli meillä työmiehenä mukana. Mahtava mies. Kova heittämään juttua ja kamat liikahti nimittäin hiukan nopeasti sen miehen käsittelyssä. Roudauksen yhteydessä törmättiin myös baarin henkilökunnan koiraan. Ehkä hienoin eläin ikinä. Ja mikä on nimi? Ozzy Osbourne! Jonkun verran huvitti tuo otus. Jute uskoi löytäneensä sielunkumppanin kun tapasi tuon Ozzy-koiran.
Roudauksen jälkeen lähdettiin paikalliseen pizzeriaan. Safkat mukaan ja suunta kohti Vaalaa. Taas semmonen paikka mikä ei sano yhtään mitään. Matkalla suoritetaan jumalanpalvelus. Eli katsotaan Simpauttaja-DVD. Eipä ole tämä orkesteri monesti ollut n. 300 km niin hiljaa kun tuona lauantaipäivänä. Kukaan ei pahemmin puhunut. Naurettiin kyllä ihan höpelönä. Oli todella hieno matka. Nähtiin paljon tynkäkyliä ja muutenkin hienoa talvimaisemaa. Tosin miuta vitutti, kun flunssa tuntui ottavan yliotetta koko ajan.
Vaalaan saavuttiin hyvissä ajoin. Aika sympaattinen oli tuo urheilutalo. Tai se oli enempikin semmoinen vanhan kivikoulun näköinen. Todella hieno ennen kaikkea. Rakennettiin lavasysteemit ja kamat saliin ja aloiteltiin soundcheck. No eikös ollut ilmeisesti pakkanen tehnyt tehtävänsä ja Juten vahvistin oli paskana. Pientä paniikkia ja ahistusta pukkas. Onneksi se mies on nero ja sehän teki saman tien varakattauksen itselleen ja saatiin hommat toimimaan. Miun olo vaan paheni koko ajan. Vitutti armottomasti. Mentiin soundcheckin jälkeen hotellille syömään ja lepäilemään. Kaikki oltiin aika väsyneitä ja kaikilla tuntui olevan hiukan puolikunto päällä.
Illalla kymmenen aikaan mentiin sitten keikkapaikalle ihmettelemään. Paikalliset ammattikoulun edustajat ajoivat karvarallia tuon urheilutalon pihassa sen minkä kerkesivät. Miulla tuli saman tien koti-ikävä. Jotenkin tuli niin mieleen Joensuun torinparkki. Piti kuitenkin pyyhkiä toriparkit nopeasti mielestä ja alkaa valmistautumaan keikkaan. Keikkahan meni olosuhteisiin nähden hyvin. Olo ja kunto oli aivan hirveä, mutta se ei tuntunut onneksi välittyvän nuorisolle. Tässä tapauksessa siis yleisölle. En voi ymmärtää mistä Vaalaan oli eksynyt noin paljon nuorisoa meitä kuuntelemaan. Se antoi fiiliksiä soittoon ja paljon. Kova meteli siitä yleisöstä lähti. Soiteltiin hyväksi havaittu setti ilman suurempia mokailuja ja sitten se olikin ohi tämä pätkä. Olo oli entistä kauheampi. Nopeat nimmari/jutustelusessiot siinä nuorison kanssa ja takaisin hotelliin. Pakkasta oli varmaan -40 astetta. Ainakin siltä se tuntui. Suunnattiin paikalliseen (ja ainoaan) karaokebaariin syömään ja jutustelemaan. Olipahan sielläkin pirun ystävällinen henkilökunta. Asiakkaista löytyikin sitten varsinaisia sankareita. Joku vanha Spede alkoi jotakin Soctorille uhoamaan kesken ruokailun. Niskaperseotteella lähti hän takaisin ulos pakkaseen järjestysmiehen toimesta. Erittäin asiallista! Mie feidasin aika nopeasti unille. Tuntui, että on kuumetta ja pirusti. Aamulla ois edessä noin kymmenen tunnin kestävä kotimatka. Kiinnostaa kiviäki.
Aamulla heräsin siihen, kun joku tulee koputtamaan hotellihuoneen ovea. Siellä oli Etari ja Pete molemmat pyjamat päällä ja käsissään valmiiksi tehty aamiainen. Ne halusivat tuoda meille pitkämatkalaisille aamiaiset sänkyyn. Oli puurot keitetty ja hedelmät ja mehut ja kaikki. Se puuro oli kyllä muodoltaan aika erikoista. Siis sellaista liisteriä. Mutta ajatus oli tärkein. Tämä kaksikko oli juhlinut läpi koko yön. Tai omien sanojensa eivät olleet... Kysyttiin heiltä, että "ootteko työ juoneet koko yön?" Vastaus oli: "Ei olla. Käytiin myö kahesti tupakalla." Nerokasta.
Mie nappasin telkkarin päälle ja sieltä alkoi pauhaamaan Crazy town -orkesterin kappale nimeltään Butterfly. Etari erehtyi sanomaan, että "onpa hyvä biisi." Mie tokasin vaan, että "täähän on hirveetä paskaa." Vastauksena tuli vaan vapisevalla äänellä: "helppohan se on selvin päin sieltä huudella. Tuu ite känniin kuuntelemaan tää sama biisi."
Teksti: Om
Kuvat: Kuvat: Missus / Tuulia Konttinen
