12.9.2003 Pakkahuone, Tampere

Nyt on lauantai ja ajellaan bussilla Askon kans kaksisteen takas eiliseltä Tampereen keikalta. Lähdettiin matkaan eilen Joensuusta kohti Tamperetta helvetillisessä kiireessä ja kaaoksessa MediaWorks studion pihalta. 15 min. ennen bussin lähtöä Hannu tuli studiolle ja latas tulevan singlen b-puolen purkkiin, ja ykkösellä tietysti. Tätä ennen Asko oli roudannut kaikki meidän vempaimet yksin autoon, se on rajun vahva tuo meijän Ake. Meillä oli mukana myös kissa, ei ei semmonen kissa, vaan semmonen ihan oikea kissa, sellainen eläin kissa. Se kissa oli kai vittuuntunut tosi pahasti Joensuun yöelämään ja päätti muuttaa Tampereelle. Hyvä kissa! Matkaan hyppäs myös Suomalaisen Kimmo ja hänen siippansa Eeva. Ei me jaksettu niitä kattella kovin pitkään ja viskattiin ne pois jo Jyväskylässä. Tavattiin Jyväskylässä Insomniumin kitaristi Ville ja ostettiin Ilta-Sanomat josta ihmeteltiin Ruotsin tapahtumia ja maailman järjettömyyttä.

Matkalla ei hassuteltu eikä ees ryypätty. Kissakaan ei leikkinyt meidän kanssa, vaan näytti meille kieltänsä koko ajan. Jossain Jämsän lähellä oli ajanut auto ulos tosi rajusti, toivottavasti ei käynyt pahasti kellekkään. Sitten sitä eksyttiin tietöiden takia ihan näppärästi eikä ollut hajuakaan missä hevetissä sitä mennään. Asko tunki nenän ulos ja nuuhkaisi ilmaa kerran ja totesi että koillisessa haisee ihan Popedalle, siis sinne! Saavuttiin ajoissa Tampeereelle ja tsekattiin hotellihuoneet ja siirryttiin Pakkahuoneelle. Paikalla tavattiin Jute ja miksaajamme Sami, jotka tuli omalla kyydillä Helsingistä. Suoritettiin nopea soundcheck ja hirviteltiin ja ihasteltiin Juten uutta kitaraa. Lavalla oli tavaraa todella hurjasti ja se näytti ihan ku siellä ois ollu joku Metallica keikalla. Ei käytetty ollenkaan samoja kamoja Amorphis-tyypien kanssa vaan molemmilla bändeillä oli kaikki omat härvelit lavalla. Soundi oli Samin mielestä kunnossa, joten syömään. Syötiin ja vaihdeltiin kuulumisia. Jute soitti hupaisan, mutta hämärän puhelun ystävällemme avaruuteen, eli Köllille, josta Kölli suuttui kovin, mutta leppyi myöhemmin illalla. Asian sisältöä ei voi paljastaa koska tämä sivusto on tarkoitettu luettavaksi ihan kaikille, myös nuoremmille.

Soittoaika oli 21:30 ja keikka sujahti todella rivakasti. Jute hullutteli ja irvisteli niin kuin psyykkisesti sairas ihminen nyt yleensä tekee. Lava oli niin iso etten nähnyt Askoa koko keikalla, mutta kai se siellä jossain pompotteli. Olli-Matti nauroi koko keikan ajan, syytä en tiedä. Ehkä se vaan on sellainen selvänä, en oo vaan ennen sitä tuollaisena nähnyt, siis selvänä. Hannu tuli keikalla jossain välissä ihan koskettimien viereen laulamaan ja mie meinasin jo ihan pyörtyä, pyysin nimmarin. Perinteistä soitantaa ja viuhtomista, ihan ok veto.

Keikan jälkeen nopea roudaus ja takahuoneeseen korjaamaan nestevajausta. Hannu otti takahuoneesta mukaansa sipsejä pieneen pussiin ja sillä välillä ku Hansu kävi juomista niin kaadettiin siihen pussiin hienoa sokeria aikas lailla tanakasti. Ei se siitä ees suuttunu, totesi vaan seuraavana aamuna aamiaisella et olipas outo soundi niissä sipseissä. Tsekkailtiin hieman Amorphiksen soitantaa ja mukaan liittyi Negativen äänimies Janne. Janne kertoi ettei Negativen pojat oo meille enää vihaisia taannoisen kaljojen näpistyksen takia, joka suoritiettiin Jakokoskirockissa. Ilta oli todella rauhallinen ja ukot oli jo nukkumassa 00:45. Tätä pitää jo ihan ihmetellä, koska viimeks Tampereella oli lähes sama lopputulos.

Aamu tuli orkesterille 08:30 ja syömisen jälkeen piti syöksyä matkaan. Alkoi suunnaton hajonta. Olli-Matti meni Helsinkiin ryyppäämään, Jute suuntasi ulkomaille ryyppäämään ja Hannu taas halusi mennä pelaamaan jalkapalloa Kuopioon. Vain minä ja Asko haluttiin kotia Joensuuhun. Ajeltiin rauhaisasti Kuopion kautta jonne Hansuli jäi palloilemaan ja me matkataan kohti kotia ja uusia seikkailuja. Seuraava Kuopio,Oulu,Rovaniemi-seikkailu onkin sitten sellainen että ihan hirvittää jo nyt.

Täältä jostakin,

-Jonsu